Jutut ja kirjoitukset

Satakunnassa Antinkartanossa toimi kehitysvammaisten koulu jo 1960 -luvulla. Kuva Satakunnan erityishuoltopiirin arkisto.

Vuonna 2022 Kehitysvammaliitto täytti 70 vuotta. Liiton Ketju verkkolehdessä alettiin julkaista juttusarjaa liiton historiasta. Juttusarjan toisessa osassa kirjoitin kehitysvammlain voimaantulon jälkeisestä ajasta.

Jutussa kirjoitin omien kokokemusteni pohjalta, miten paljon vastustu kehitysvammaisten opetuksen siirto osaksi peruskoulua aiheutti. Se ei ollut itsestään selvä asia. Tarvittiin asenteiden muokkausta. Viranomaisten ja myös tavallisten kansalaisten oli usein vaikea uskoa, että kehitysvammaiset ihmiset voivat oppia uusia asioita. Voimakasta vastustusta löytyi myös Opettajien ammattijärjestön OAJ:n piiristä. Siirtoa valmistelleessa opetusministeriön kehitysvammaisten opetuksen työryhmässä OAJ:n apulaisosastopäällikkö Risto Haapanen jätti eriävän mielipiteensä työryhmän muistioon. Hänen mielestään esityksessä mainittujen monien hyvien periaatteiden soveltaminen käytäntöön oli jäänyt arvioimatta.

Kuva Satakunnan erityishuoltopiirin arkisto. Kuvassa Antinkartanon kehitysvammalaitoksen asukkaita työssä perunapellolla 1950 -luvun lopulla.

Vuonna 2022 Kehitysvammaliitto täytti 70 vuotta. Liiton Ketju verkkolehdessä alettiin julkaista juttusarjaa liiton historiasta. Juttusarjan ensimmäisessä osassa kirjoitin Kehitysvammaliitosta palvelujen kehittäjänä 1950-luvun alusta kehitysvammalain voimaan tuloon vuonna 1978.

Työn merkitys kehitysvammaisten ihmisten hyvinvoinnille ymmärrettiin kehitysvammapalvelujen alkuaikoina.

Tulin 1980 -luvun alussa nuorena harjaantumiskoulun erityisopettajana osatoimiseksi oppimateriaalisihteeriksi Kehitysvammaliittoon. Tehtäväni oli yksinkertainen: käynnistää oppimateriaalien valmistus ennen muuta harjaantumisopetusta varten. Selkeä tehtävä, jossa oli melkoinen vaikeuskerroin.

Muistelin kehitysvammaisten oppimateriaalien valmistamisen alkamista Kehitysvammaliiton 70 -vuotisjuhlavuotena 2022. Tässä yksi juttu.

Tein yhdessä toimittaja Pauli Välimäen kanssa vuonna 1979 laajan arkkipiispojen Martti Simojoki ja Mikko Juva haastattelun Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton (SKY) Etsijä lehteen. Toimimme silloin Paulin kanssa SKY:ssä ja toimitimme Etsijä lehteä. Ajatuksemme oli Etsijän 7O-vuotisiuhlavuoden johdosta saada kirkkomme "isät" yhteiseen keskusteluun muistelemaan kristillisen ylioppilasliikkeen vuosikymmeniä ja pohtimaan sen hetken kirkon ja yhteiskunnan tilaa. Arkkipiispojen vie

ti on ajankohtainen yhä edelleen. Jutun lopussa ystäväni edesmenneen vammaisaktivistin Tuuli Helkky Helteen kirjoittamia runoja. Varsinkin ensimmäinen runo kuvaa hyvin esimerkiksi keskustelua kirkolliskokouksessa.

Kuvakooste www.jp27.fi sivun kuvista.

Jääkärien yhteinen tavoite oli oppia taistelemaan ja vapauttaa Suomi Venäjän vallan alta.

Jääkärit olivat nuoria miehiä jotka lähtivät salaa Saksaan sotilaskoulutukseen vuosina 1914 - 1916. Koulutusajan lisäksi jääkärit osallistuivat taisteluihin Saksan joukoissa ensimmäisessä maailmansodassa.

Kolmen vuoden jälkeen jääkärit palasivat Suomeen ja taistelivat Vapaussodassa itsenäisen Suomen puolesta. Jääkäreillä oli myös suuri merkitys Suomen oman armeijan luomisessa ja itsenäisyyden säilyttämisessä talvi- ja jatkosodan taisteluissa.

Kirjoitin jutun jääkäreistä vuonna 2016 Tuettu Työllistyminen yhdistyksen Pihlajanmarja -lehteen.

Tässä iässä kirjoittaa jo mielellään vanhuudesta. Kirjoitin vuonna 2021 jutun Ciceron kirjasta Vanhuudesta Eläkkeensaaja lehteen.

Vanhuudesta on Ciceron kirjoittama filosofinen teos, joka käsittelee vanhuutta ja kuolemaa. Cicero kirjoitti teoksen vuonna 44 eaa., muutama viikko Julius Caesarin murhan jälkeen. Ciceron teos on muodoltaan dialogi eli keskustelu. Siinä arvostettu Marcus Porcius Cato vanhempi, jonka mukaan koko dialogi on nimetty, puhuu aiheesta Scipio Africanukselle ja Gaius Laelius Sapiensille.

Tukilinja -lehden kansi 6/24

Kirjoitin pakinoita Tukilinja -lehteen vuosina 2000 – 2006. Nykyisillä verkkosivuillaan Tukilinja lehti esitellään vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ihmisten tasa-arvoa edistäväksi lehdeksi, jonka tuotolla jaetaan apurahoja Tukilinja-säätiön kautta. Tilaamalla Tukilinja-lehteä voi edistää asennemuutosta ja tukitoimintaa.  Sitä se oli silloinkin, kun kirjoitin pakinoita lehteen.

Monessa kirjoituksessani puhuin arvoista ja asenteista. Painotin esimerkkisi, että kehitysvammaisten palvelujen arvolähtökohtina pidetään mm. ihmisarvon kunnioitusta, yhdenvertaisia mahdollisuuksia, valinnanvapautta, vuorovaikutusta ja jäsenyyttä yhteisön sisällä, oikeudenmukaisuutta…

Pakinoita vuosien aikana oli runsaat 40. Perin samalaisia ja vähäisenkin ajankohtaisuuden menettäneet pakinat poistin, ja kaikkia en koneeltani löytänyt, julkaisen nyt 33 pakinaa. Lopuksi on syksyllä vuonna 2000 Tukilinja -lehdessä ollut haastatteluni. Pakinoiden yhteydessä päiväys, joka on kirjoitukseni valmistumisenajankohta. Lehti, jossa se on ilmestynyt. on jokunen viikko myöhemmin.

Pidin vuosina 2005 – 2006 joitakin aamuhartauksia radiossa. Se oli mielenkiintoinen, haastava ja vastuullinen tehtävä. Vastuu nousi ennen muuta siitä, että osaisi puhua itselleen rehellisesti ja niin, että puhe olisi myös kuulijalle rakennukseksi ja toivoa antavaa.

Yllätyin, kuinka paljon sain palautetta. Tutut ja oudotkin ihmiset tulivat kertomaan, että olivat kuunnelleet hartauksiani. On varmaan totta, että radion aamuhartauksia kuunnellaan paljon. Pääosin palaute oli myönteistä, mutta myös kritiikkiä tuli lähinnä siitä, että en tarpeeksi korostanut henkilökohtaista uskoa ja puhunut siitä, miten Jeesus pelastaa syntisiä. Mielenkiintoisin palaute tuli henkilöiltä, jotka ensin kysyivät, että ”olitko se sinä, joka puhuit aamuhartaudessa”. Joidenkin oli vaikea uskoa, että minä pitäisin aamuhartauksia radiossa.

En tiedä, miksi minulta pyydettiin hartauksia. Samoin en tiedä miksi niiden pyytäminen lopetettiin? Kiva niitä oli kuitenkin tehdä sen verran kuin niitä sai tehdä. Alla koneeltani löydetyt hartaudet. Luulen, että siinä ovat ne kaikki. Pääosin seison edelleen niiden takana, tosin vähän naiiveja ne ovat, mutta noin silloin ajattelin.  

Kuva evl.fi

Yllättävää lienee, että olen myös pitänyt kaksi saarnaa Lavian kirkossa. Vuonna 2022 pastori Tuija Kruus toimi Lavian seurakunnan vt. kirkkoherrana ja tarjosi minulle mahdollisuuden saarnojen pitämiseen.

Kuva Aarne Ormio. Kirkon tiedotuskeskus. Wikipedia Commons.

Ilokseni olen saanut kirjoittaa lyhyet kirjoitukset arkkipiispa Kari Mäkisen ja Tapio Luoman juhlakirjoihin.

Kuva: Säihkänyt Sammakko. Tampereen taidekerho. Kuva Timo Lehtinen. Tukiviesti 5/86. Kirjoituksen Riistetty neitsyt yhteydessä.

Osallistuin Tukiviesti lehden kirjoituskilpailuun vuonna 1983 ja 1986. Molempina vuosina sain toisen palkinnon.

Riistetty neitsyt on kirjoitettu syksyllä 1986. Olin silloin juuri aloittanut Satakunnan erityishuoltopiirin johtajana. Kirjoituksessani visioin, millaista kehitysvammaisten palvelut olisivat 2010 -luvulla. Tunelmamani niiden suhteen olivat melko pessimistisiä. Onneksi ei aivan niin ole toteutunut. Tosin nyt tuntuu, että olen erehtynyt vain vuosikymmenessä.

Toinen kirjoitus on vuodelta 1983 nuoren juuri harjaatumiskoulun opettajana ja johtajana aloittetaneen kokemattoman pojan purkaus. Se perustuu todelliseen kokemukseen, johon olen lisännyt fiktiivistä kehystä.

Näin vuosikymmenien päästä kirjoitukset tuntuvt naiveilta ja lapsellisilta. Tosissani silloin lienen olleen.

Olen kysynyt jo monen vuoden ajan, miksi poliitikot käyttävät politiikan slangia selvän ja ymmärrettävän kielen sijaan? Esimerkkinä voi käyttää vaikka eduskunnan täysistuntoa, jossa puheet tulvivat termejä, kuten kestävyysvaje, tulevaisuusinvestointi, pääomittaminen tai vaikkapa budjetointi. Näitä monen on vaikea ymmärtää. Puhumattakaan jatkuvaa riitelyä ja toisten syyttelyä.

Kaksi kirjoitusta aiheesta. Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla 2020 ja 2021

Kansaneläkelaitos järjesti Kansainvälisen Vammaisten Vuoden 1981 johdosta kirjoituskilpailun vuoden teemasta Täysi osallistuminen ja ia tasa-arvo. Kirjoituksista koottiin kirja, Jos jokainen putoaisi paikaltaan.

Kilpailussa oli kaksi sarjaa: Vammaisten puheenvuoro- j a novellisarja. Kilpailuun osallistui yhteensä 973 kirjoitusta. Kirjan takakannassa sitä esitellään mm. seuraavasti:

- Useimmissa kirjoittajat kertoivat omista kokemuksistaan vammaisen elämisestä nyky-yhteiskunnassamme. Kirjoittajat puuttuvat rohkeasti vallitseviin epäkohtiin ja tekevät rakentavia ehdotuksia niiden esteiden poistamiseksi, joita on vielä paljon täyden osallistumisen ja tasa-arvon tiellä.

Lähetin kirjoitukseni Kynnys novellisarjaan. Se sai kunniamaininnan ja julkaistiin kirjassa.

Sitä ei moni usko, mutta olen vaeltanut Lapin tuntureilla, laskenut koskia, kaivanut kultaa...

Eräänä syksynä olin kalastamassa, vetämässä nuottaa. Kaikki kokemukseni ovat olleet hienoja. Luontoelämysten tavoittelussa kannattaa kuitenkin pitää järki tallella. On tunnettava omat rajansa, ettei yritä sellaista mihin omat voimat eivät riitä. Lapinmatkoistani kirjoitin parikin juttua Selkouutisiin. Siinä puhuin ”kokemukseni syvällä rintaäänellä” mm. seuraavaa: ”Luontoa ei myöskään saa uhmata. Esimerkiksi merellä tai Lapin tuntureilla ihminen tuntee oman pienuutensa luonnon rinnalla. On hirveitä esimerkkiä, miten luonto on yllättänyt ihmisen. Kaunis sää onkin äkisti muuttunut myrskyksi. Suosittelen elämyksiä luonnosta. Älä kuitenkaan luule itsestäsi liikoja!” 

Alta linkistä voit lukea kokemuksin nuotanvedosta Kuusamossa.