Tietokirjat

Helmin elämä on perin tavallinen tarina 1900-luvusta. Hänen elämänkaareensa kiteytyy pitkälti se, mitä on ollut elää tavallisena tehtaalaisena 1900 -luvun Suomessa. Olen aiemmin kirjoittanut Helmin elämästä neljä kirjaa: Tehtaantyttö, Helmi Haapasen sisällissota, Amurin likka ja Helmi Haapasen kapinakirja. Ilokseni Helmi Haapasen kapinakirja sai useita lukijoita ja sain siitä paljon mukavaa palautetta. Tulipa myös kysymyksiä, mitä Helmin elämässä tapahtui kapinan jälkeen? Tämä kirja vastaa osaltaan näihin kysymyksiin. 

Edellisten kirjojen tapaan kirja Tehtaantyön tarinoita perustuu 1980 -luvun puolivälissä tekemiini Helmi-tätini haastateltuihin ja myöhempiin lehtijuttuihin. Kirjassa on Helmin omia muistoja, joita olen taustoittanut ja täydentänyt lyhyillä katsauksilla ajan historiaan ja tapahtumiin.

Helmin elämänpiirin keskus oli ja pysyi Tampereen Amurissa. Suomi, Tampere ja Amuri muuttuivat valtavasti Haapasen Helmin elinaikana. Hän näki ja koki hyvinvointimme synnyn. Raha ja maallinen omaisuus tai tavara ei Helmille merkinnyt mitään. 

Helmin mielilauseitaan oli:Yhtenäkään päivänä en ole mennyt syömättä nukkumaan. Olen elänyt onnellisen elämän.

Kirja on ilmestynyt. Voit ostaa kirjan tai lainata sen kirjastosta. Ohjeet ostamiseen löydät alta.

Yhteiskunta on melko ihana kirjaa varten lähetin vuoden 1989 alussa kirjeen erityishuoltopiirien kautta kehitysvammaisten palveluja järjestäviin toimintayksiköihin. Kirje julkaistiin kehitysvammaisten Selkolehti-Leijassa ja kehitysvammahuollon lehdissä, Ketjussa ja Tukiviestissä. Kirjeessä pyysin kehitysvammaisia kirjoittamaan aiheesta, mitä on olla kehitysvammainen tämän päivän Suomessa.

Sain kirjoituksia 83 henkilöltä eri puolilta Suomea. Monet kirjoittajat lähettivät useita kirjoituksia. Jos kirjoittaja ei itse osannut kirjoittaa, hän saattoi sanella kirjoituksen, joka kirjoitettiin paperille. Kaikkiaan kirjoituksia tuli lähes 200. Lyhensin lähes jokaista kirjoitusta. Kirjoittajan tyylin ja ilmaisutavan säilytin sellaisenaan. Toimitustyöni jälkeen lähetin kirjoittajalle ja pyysin sekä heidän huoltajiltaan kirjallisen hyväkymisen kirjoitukselle ja luvan sen julkaisemiseen.

Kirjoittajat kokivat, että he eivät saa yrittää ja toimia tarpeeksi itsenäisesti. Kuitenkin kokemuksena oli, että ympäristön suhtautuminen oli muuttunut ja muuttui koko ajan. Siitä nousikin kirjan nimeksi nimimerkki ”Jaanuskan” kirjoituksen otsikko ”Yhteiskunta on melko ihana.”

Kirjan tekstit löytyvät alta. Kirja voi löytyä kirjastoista.

Julkiasematon

Viimeiset säätyvaltiopäivät hyväksyivät uuden valtiopäiväjärjestyksen ja vaalilain 1.6.1906 ja keisari vahvisti ne 20.7.1906. Lopullisessa laissa äänioikeutetun ja vaalikelpoisen tuli olla täyttänyt 24 vuotta ennen vaalivuotta. Naiset saivat samanlaiset oikeudet kuin miehet. Suomalaisten naisten saamat poliittiset oikeudet herättivät laajaa kansainvälistä huomiota. Olihan vaalikelpoisuus saatu Suomessa naisille ensimmäisenä ja äänioikeus toisena maailmassa Uuden-Seelannin (1893) jälkeen.
Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907 valittiin 19 naista kansanedustajaksi.

Julkaisen nyt lyhyen kirjasen ”Maailman ensimmäisistä naiskansanedustajista”. Teksti perustuu pääosin tutkija Susanna Virkin kanssa kirjoittamaani kirjaan ”Annetaan tytön yrittää - Lasikatonmurtajia ja vaikuttajanaisia” (Avain 2022). Tekstiä olen lyhentänyt, yhdistellyt ja muokannut. Lisäksi olen lisännyt kuvia naiskansaedustajista. Kirjan nimi muuten tulee Elisabeth Rehnin kuulemasta toteamuksesta hänen pätevyydestään puolustusministeriksi. Nimityksen jälkeen epäiltiin, miten Elisabeth Rehn selviytyy naisena puolustusministerin tehtävästä. Epäilijöille kenraali Adolf Ehrnrooth vastasi:
Annetaan tytön yrittää, arvostellaan vasta myöhemmin.

Kuningas Erik ja piispa Henrik matkalla ristiretkelle Suomeen

Suomen keskiajan historiakuvaus aloitetaan usein kertomalla ensimmäisestä ristiretkestä, jonka tekijöiksi mainitaan Ruotsin kuningas Erik Pyhä ja piispa Henrik. Ristiretken jälkeen piispa Henrik jäi Suomeen ja levitti kristinuskoa nykyisen Varsinais-Suomen pohjoisosissa ja eteläisessä Satakunnassa. Tunnetuimman tarinan mukaan talonpoika Lalli tappoi piispa Henrikin Köyliön-järven jäällä. Millä tavalla piispa Henrik surmattiin, siitä pyhimystarinatkaan eivät ole yksimielisiä. Pyhän Henrikin surmavirren mukaan juuri Lalli tappoi piispa Henrikin.
Kirjoitin pienen kirjan Piispa Henrikin surmavirren pohjalta vuonna 2011. Satakuntaliitto julkaisi sen kirjana taiteilija Seija Levanon hienoilla kuvilla. Ensimmäinen kirja luovutettiin Satakuntaliiton vuosijuhlassa Köyliössä juhlapuhujana toimineelle arkkipiispa Kari Mäkiselle ”ohjeeksi kotimatkareitin valintaan”. Julkaisen nyt uudelleen kirjoitetun tekstin historiallisilla kuvilla. Kuten aiempi kirja, se perustuu vanhaan kansanrunoon, piispa Henrikin surmavirteen ja pyhimystarinoihin. Kirja on siis tarina piispasta ja talonpojasta, ei virallinen historian esitys.
Nykyaikammekin tarvitsee tarinoita. Siksi tämä kirja.

Antinkartanon asukkaita 1960 -luvun alussa. Kuva Satakunnan erityishuoltopiirin arkisto.

Matkalla tasa-arvoon -kirja ei kerro vain satakuntalaisesta erityishuollosta. Liikkeelle lähdetään jo paljon varhaisimmista vuosista. Laajimmin kirjassa kerrotaan kehitysvammaisten palveluista, mutta myös kertomukset invalidihuollon suojatyöstä, työklinikasta ja työllistämispalveluista sekä lastensuojelutoiminnasta ovat mukana. Valitettavasti paljon on jäänyt kirjan ulkopuolelle.

Kirja ei ole virallinen historiikki, vaan kertomus Satakunnan erityishuollon 60 vuodesta. Se on myös kertomus minun näkökulmastani. Taustalla on 21 vuoden työni Satakunnan erityishuoltopiirin johtajana ja yli 30 vuoden kokemukseni kehitysvammatyöstä, jota olen seurannut koko elämäni ajan.Ja seuraan yhä. Joku muu voisi kirjoittaa toisenlaisen kertomuksen.

Kun tämä kirja ilmestyi vuonna 2016, Satakunnan erityishuoltopalvelut täyttivät silloin 60 -vuotta. Nämä 60 vuotta ovat olleet kiivaan kehityksen aikaa. Kehitysvammapalvelut ovat muuttuneet laitoshuollosta avohuollon palveluihin.

Julkaisematon

Juho Rainio (05.04.1878 – 10.5. 1918) oli Sosialidemokraatti -lehden toimitussihteeri ja päätoimittajana vuodesta 1906 vuoden 1917 loppuun, jolloin hän siirtyi osuusliike Kansan toiseksi johtajaksi Lehdessä hän toimittajan työnsä lisäksi pakinoi nimimerkillä Jäärä. Pakinoissaan otsikolla Porvarillisesta yhteiskunnasta Rainio ruoski kovasanaisesti porvarillisen yhteiskunnan epäkohtia, mutta ei kehottanut väkivaltaisuuksiin. Nimimerkki oli työläisten rakastama ja vastustajien vihaama. Juho Rainiota on luonnehdittu erääksi oman aikansa parhaista lehtimiehistä. Rainio oli suoraluontoinen ja voimakas persoona. Hän käytti rakentavia puheenvuoroja ja korosti oikeita ja laillisia menettelytapaoja – aatteellisuutta unohtamatta.

Juho Rainio jäi Väinö Tannerin tavoin vallankumouksen ulkopuolelle. Hänet kuitenkin ammuttiin Porin raatihuoneen kellarissa 10.5.1918 ilman oikeudenkäyntiä ja tutkintaa varsin epäselvissä oloissa. Juho Rainion kohtaloa voidaan pitää järkyttävänä, koska hän todistettavasti jo ennen sotaa ja sen ajankin voimakkaasti julisti parlamentaaristen menettelytapojen ja neuvotteluratkaisujen paremmuutta ja julkisesti kieltäytyi kaikista vallankumoushallinnon tehtävistä.

Kirjoitin pienen kirjasen Juho Rainion kohtalosta ja julkaisen sen nyt.

Muistojulkaisu kumoustaistelussa sortuneista Porin ja lähiseudun työläisistä alkaa pitkillä elämäkerroilla, joita seuraavaa lyhyitä esittelyjä yli 400:sta sisällissodan taisteluissa, valkoisten teloituksissa ja vankileireillä kuolleista Porin ja lähiseudun punaisista.

Toimitin kirjasta näköispainoksen vuonna 2018. Julkaisu on merkittävä, koska siinä on perusteellisia tietoja Porin seudun sisällissodassa kuolleista punaisista. Teoksen arvoa lisää vielä, että liki jokaisesta henkilöstä on kuva. Teoksen julkaisuvuosi 1920 herättää myös kunnioitusta. On vaatinut rohkeutta julkaista se näin lähellä sisällissotaa. Kirjasta ei selviä, kuka sen toimittanut. Syynä tähän lienee pelko vainotuksi tulemisesta. Kirjan on kustantanut porilainen työväen kirjapaino Kehitys Oy, joka on uskaltanut painaa nimensä kirjaan.

Loppujen lopuksi sisällissodissa ei ole voittajia. On vain uhreja. Tästä Suomen sisällisota on masentavan hyvä esimerkki.

Minulla on vielä muutama näköispainoskirja. Ole yhteydessä, saat sen pientä korvausta vastaan, pertti.rajala54@gmail.com.

Eetu Salin tunnetaan loistavana puhujana, agitaattorina, poliitikkona, työväenherättäjänä. Vähemmän tunnettua on, että Eetu oli myös runoilija. Vankilassa Eetu kirjoitti runokokoelman Tyrmässä I. Se ilmestyi vuonna 1909.

Runot saivat työväestön keskuudessa hyvän vastaanoton. Tosin kriittisiäkin arvioita omilta joukoilta Eetu sai. Nimimerkki K. R. arvioi Työmiehen joulu -lehdessä 1.12.1919 Eetun runoja ja totesi:

- Niissä rääkättiin loppusointuja. Jambi voi itkeä heksametrin kynsissä ja päinvastoin. Sanomaa runoissa kuitenkin oli.

Kirjassa on parikymmentä runoa. Ensimmäinen käsittelee aihetta ”Totuus ja majesteetit”, ja siinä Eetu ivallisesti ja uhmakkaasti kuvailee itsevaltiaita hallitsijoita. Julkaisuun sisältyy myös kevyempi, Helsingin työväenyhdistyksen talon Torpan hankkimiseen liittyvä muistelma.

Toimitin vuonna 2016 Eetun runokirjasta näköispainoksen. Kirjassa oli myös lyhyt Eetun elämäkerta. Julkaisen nyt Eetun runonkirjan näköispainoksen ilman elämäkertatietoja, lisättynä lyhyellä katsauksella, miten Eetu Salinin muisto elää edelleen.

Minulla on vielä muutama näköispainoskirja, jossa on myös lyhyt Eetun elämäkerta. Ole yhteydessä, saat sen pientä korvausta vastaan, pertti.rajala54@gmail.com.

(Julkaisematon)

Tämä kirja on ensimmäinen osa kahden kirjan sarjasta, johon kokoan kuvia, kertomuksia ja henkilöitä Suomen historiasta. Aloitan 1800 -luvun alusta, autonomian ajasta, jolloin Suomi sai itsehallinnon osana Venäjää. Ensimmäinen osa päättyy Suomen raskasiin sotavuosiin 1939 – 1945. Jonkin ajan kuluttua ilmestyy sarjan toinen osa, Kohti nykyaikaa.

Kirjaan on valittu kuvia ja kertomuksia historiallisista tapahtumista: sodista ja onnettomuuksista, mutta myös suomalaisten onnistumista ja menestyksestä. Lisäksi mukana on henkilöitä elämän eri aloilta. Kuvat ovat pääosin Finna.fi, Sa -kuvan ja Wikipedian kautta. Jokaisen kuvan ja kertomuksen yhteydessä on linkkejä Yle Areenassa oleviin aiheeseen liittyviin videoihin ja podcasteihin. Niistä löytyy paljon lisää aiheeseen liittyvää luettavaa. On mielenkiintoista nähdä, miten verkkokirja toimii tällä tavoin .

Kirja on kertomus Suomen sisällissodasta satakuntalaisesta näkökulmasta. Se alkaa vuoden 1917 tapahtumista: Venäjän vallankumouksesta, lakoista, levottomuuksista, valtatyhjiöstä, suurlakosta, Suomen itsenäistymisestä ja suomalaisten jakautumisesta kahtia. Todellisuudessa suomalaiset eivät jakaantuneet vain kahtia. Oli myös kolmas joukko: kaikki he, jotka pyrkivät olemaan erossa niin punaisista kuin valkoisistakin. Vuoden 1917 tapahtumien kehityskulun tietäminen on välttämätöntä, jotta voi ymmärtää sisällissodan tapahtumia ja jälkiselvittelyjä.

Suomen itsenäistymisen jälkeen koitti Suomen historian traagisin vuosi, vuosi 1918. Kirjassa tuon esiin sisällissodan tapahtumia myös Satakuntaa laajemmin. Olen pyrkinyt mahdollisimman tasapuoliseen tapahtumien ja sen seurausten käsittelyyn. Satakunnassa käydyistä taisteluista kirjoitan lyhyesti. Punaisen vallan aika ja sodan jälkiselvittelyt ovat esillä taisteluja laajemmin. Lisäksi olen ottanut mukaan arkistoista löytämiäni muistitietoja, kirjeitä ja muuta aineistoa.

Sisällissodasta on kulunut yli 100 vuotta. Sisällissodan muistovuosi 2018 ja sitä seuraava aika, voi parhaimmillaan merkitä sitä, että sisällissota ja sen pitkä jälki, jossa on paljon vaiettua, alkaa näkyä yhteisenä perintönä. Tällaisesta taustasta me kasvamme, tällaista perintöä me kannamme yhdessä.

Kuva Marja-Liisa Laitala

Euroopan vammaisten vuoden 2003 merkeissä kokosin kehitysvammaisten kirjoituksia heidän elämästään Suomessa 2000–luvun alussa.

Pyysin kehitysvammaisia kirjoittamaan ovatko he tyytyväisiä elämäänsä. Pyysin kirjoituksia työstä ja asumisesta. Kysyin miten muut ihmiset suhtautuvat kehitysvammaisiin, syrjitäänkö sinua? Pyysin kertomuksia ystävistä ja tärkeistä ihmisistä. Kysyin, mistä unelmoit, mitä pelkäät?

Minulle lähetettiin upeita kirjoituksia. Yhteensä 172 kehitysvammaista lähetti minulle mielipiteitään antamistani aiheista.

Kirja sai nimen Elämä, Nyt! Se julkaistiin silloin verneri.net sivustolla, mistä sitä ei enää löydy.

Kirjoittajat olivat kokeneet ja syrjintää, tasa-arvo ei ole toteutunut. Silti suurin osa kirjoittajista oli varsin tyytyväisiä elämäänsä. Turhanpäiväisiä valittajia kehitysvammaisten joukosta ei näy löytyvän!

Työ oli jokaiselle tärkeä asia.

Yksinäisyys tuli esiin monen kehitysvammaisen kirjoituksessa. Silloin kirjoituksia lukiessani jäin miettimään, olemmeko tarpeeksi kiinnittäneet huomiota kehitysvammaisten mahdollisuuksiin solmia ystävyyssuhteita, löytää läheisiä ihmisiä?

Miten asiat lienevät tänä päivänä?

Kuvassa Tauno Palo. Suomen Valokuvataiteen museo.

Suomessa on paljon kuuluisia henkilöitä: laulajia, näyttelijöitä ja urheilijoita. Tämän kirjan parissa pääset tutustumaan suomalaisiin julkisuuden henkilöihin vuosikymmenien takaa.

Tein Hannu Virtasen kanssa kuvasarjan suomalaisista julkisuuden henkilöistä, joka on julkaistu papunet.net sivuilla. Kuvasarjan teon mahdollisti Suomen valokuvataiteen museon kuvien vapaa käyttö.

Kuva Valokuvataiteen museo.

Millaisia kotitöitä oli 1940-luvulla? Milloin maksuttomat kouluruokailut alkoivat Suomessa? Arkipäivän elämää -verkkokirjassa tutustutaan arkeen vuosikymmenten takaa.

Arkipäivän elämää on toinen kuvasraja, jonka yhdessä Hannu Virtasen kanssa. Myös se on julkaistu papunet.net sivuilla. Kuvasarjan teon mahdollisti Suomen valokuvataiteen museon kuvien vapaa käyttö.