PIISPA HENRIK JA LALLI
Kuningas Eerik ja piispa Henrik matkalla ristiretkelle Suomeen. Kuva Wikipedia.
Tarina piispasta ja talonpojasta kansanrunon ja pyhimystarinoiden mukaan
Suomen keskiajan historiakuvaus aloitetaan usein kertomalla ensimmäisestä ristiretkestä, jonka tekijöiksi mainitaan Ruotsin kuningas Erik Pyhä ja piispa Henrik. Nykyisen historian tutkimuksen mukaan kuningas Eerik on hallinnut joitain Ruotsin maakuntia ja ollut hetken aikaa koko Sveanmaan hallitsija 1100-luvun puolivälissä. Kertomusten mukaan ristiretken jälkeen piispa Henrik jäi Suomeen ja levitti kristinuskoa nykyisen Varsinais-Suomen pohjoisosissa ja eteläisessä Satakunnassa. Tunnetuimman tarinan mukaan talonpoika Lalli tappoi piispa Henrikin Köyliön-järven jäällä.
Historiallista varmuutta retken luonteesta tai edes siitä, tehtiinkö sitä, ei ole. Tiedot siitä perustuvat kolmeen vanhaan kertomukseen, jotka ovat vuosisatoja kulkeutuneet perimätietona suusta suuhun, ennen kuin ne ensimmäisen kerran kirjoitettiin. Ensimmäinen kertomus on Pyhän Henrikin surmavirsi, suomalainen kansanruno, joka on peräisin keskiajalta, joidenkin arvioiden mukaan jopa jo 1230-luvulta. Lisäksi on kaksi legendaa eli pyhää tarinaa, legenda sekä kuningas Eerikistä että piispa Henrikistä. Eerikin legenda on syntynyt 1200-luvun puolivälissä ja Henrikin legenda mahdollisesti 1290-luvulla. Legendojen syntymisen ajankohdat ovat epätarkkoja, kuten kaikki tieto noilta ajoilta.
Suomi alettiin nähdä omana kansakuntanaan 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Tuolloin myös piispa Henrik sai uuden aseman. Romantiikan ajan näkemyksen mukaan jokaisella kansakunnalla tuli olla oma kansallispyhimyksensä; Suomella se oli Pyhä Henrik. Katolinen kirkko kunnioittaa nykyäänkin piispa Henrikiä Suomen taivaallisena esirukoilijana. Perusteellinen tutkimus Piispa Henrikin legendasta on Tuomas Heikkilän teos Pyhän Henrikin legenda (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005)
Ristiretki Suomeen ei ole ollut niin merkittävä kuin vanhoissa tarinoissa kerrotaan. Se ei välttämättä ollut ristiretki lainkaan vaan ennemminkin jonkun ruotsalaisen ylimyksen johtama ledung- eli ryöstöretki. Suomalaisia ei käännetty kristinuskoon yhden taistelun jälkeen, vaan se tapahtui pitkän ajan kuluessa. Jo ennen ristiretkeä moni suomalainen oli hylännyt vanhat jumalat ja kääntynyt kristityksi. Ja moni piti vanhat jumalansa vielä pitkään senkin jälkeen, kun kirkko oli jo vakiinnuttanut asemansa.
Kirkollisten pyhimystarinoiden mukaan kerrotaan, että Suomessa toiminut piispa Henrik surmattiin kesken käännytystyönsä. Millä tavalla piispa Henrik surmattiin, siitä pyhimystarinatkaan eivät ole yksimielisiä. Pyhän Henrikin surmavirren mukaan juuri Lalli tappoi piispa Henrikin. Itse asiassa yksikään Henrikin aikainen lähde ei mainitse piispaa, joten hänen olemassaolostakaan ei ole täyttä varmuutta.
Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa on paljon perimätietoa, vanhoja kertomuksia piispa Henrikistä. Perimätieto samoin kuin legendat eivät ole historiallisesti luotettavia, ja ne ovat usein ristiriidassa keskenään. Voi myös ajatella, että perimätieto ja legendat eivät ole kokonaan satua. Jotain siitä, mitä oikeasti on tapahtunut, ne kertovat.
Kirjoitin pienen kirjan Piispa Henrikin surmavirren pohjalta vuonna 2011. Satakuntaliitto julkaisi sen kirjana taiteilija Seija Levanon hienoilla kuvilla. Ensimmäinen kirja luovutettiin Satakuntaliiton vuosijuhlassa Köyliössä juhlapuhujana toimineelle arkkipiispa Kari Mäkiselle ”ohjeeksi kotimatkareitin valintaan”. Julkaisen nyt uudelleen kirjoitetun tekstin historiallisilla kuvilla. Kuten aiempi kirja, se perustuu vanhaan kansanrunoon, piispa Henrikin surmavirteen ja pyhimystarinoihin. Kirja on siis tarina piispasta ja talonpojasta, ei virallinen historian esitys.
Nykyaikammekin tarvitsee tarinoita. Siksi tämä kirja. Lue kirja tästä.
