Tarvitaan uusintapainokset Kalevalan ja Seitsemän veljeksen selkomukautuksista

Selkokalevalan toisen painoksen kansi. Kannen kuva ja kirjan kuvitus Jukka Murtosaari.

Selkokirjoja kirjoitetaan suoraan selkokielisiksi eli kirja ilmestyy vain selkokielisenä. Tämän lisäksi on tarpeen mukauttaa jo olemassa olevaa kaunokirjallisuutta selkokielelle. Olemassa olevan kaunokirjallisuuden mukauttaminen selkokieliseksi saattaa herättää epäluuloja ja kysymyksiä. Ja kysymyksiä pitääkin olla, koska asia ei ole yksiselitteinen. Suurin huolenaihe lienee, miten kirjan taiteellinen sisältö voidaan säilyttää.

Olen ollut hyvin innostunut mukauttamaan kotimaisia ja maailmankirjallisuuden vanhoja merkittäviä klassikkoteoksia. Helppoa se ei ole muun muassa siksi, että alkuperäisteoksen kirjoittajaan ei saa enää yhteyttä. Kun alan mukauttaa romaania selkosuomeksi, ensimmäinen kysymys on: uskallanko ja osaanko tehdä siitä mukautusta? Kun työhön ryhdyn, pohdin, kuinka paljon voin lyhentää ja muuttaa tekstiä, että se edelleen on uskollinen alkuperäistekstille niin juoneltaan ja muualta sisällöltään ja tunneviesteiltään. Selkomukautuksen tulee tarjota lukijoilleen hieno lukukokemus. Voisin kiteyttää sen seuraavasti: Lukijalle on tärkeää, että kirja koskettaa, liikuttaa tai antaa tietoja. Osalle selkokieltä tarvitsevista henkilöistä kaunokirjallisuudesta mukautetun selkokirjan lukeminen voi kannustaa lukemaan myös ei selkokielistä kirjallisuutta.

Selkokalevala on ollut jo vuosia loppuunmyyty

 Ehkä vaikein mukautukseni Selkoraamatun lisäksi on ollut Kalevalan mukauttaminen selkosuomeksi. Jos mikä, se herätti epäilystä niin omassa mielessä kuin selkopiireissä laajemminkin. Mietin pitkään, miten pääsisin aiheeseen käsiksi. Sitten keksin, että aloitan eräänlaisten selkoelämänkertojen tekemisellä Kalevalan henkilöistä. Liikkeelle lähdin luonnollisesti Väinämöisestä (1993). Perustelin hanketta ennen muuta tasa-arvon toteutumisella kulttuurin alalla – kuten mukauttamisia ylipäätään on perusteltu. Kalevala on osa suomalaisuutta ja selkokieltä tarvitsevat ihmiset eivät tavallista Kalevalaa pysty lukemaan. Kirjassa kerron Väinämöisen elämästä ja väliin lomitan suoria katkelmia Kalevalasta sen runomittaisessa muodossa. Tämä käsittelytapa toimi ja toimii mielestäni edelleen hyvin. Näin Kalevalan maailma, mutta myös sen ainutkertainen runokieli tulee esiin. Samaa käsittelytapaa jatkoin toisessa ”kalevalalaisessa elämäkerrassa” Lemminkäisessä (1995).

Väinämöinen

Selkokirjan Väinämöinen kansi. Kannen kuva ja kirjan kuvitus Hannu Lukkarinen.

Koko Kalevalaan tarttuminen vei oman aikansa. Koko Kalevalan julkaiseminen selkokirjana ei ollutkaan aivan yksinkertaista. Edelliset kirjat julkaissut Kirjastopalvelu Oy oli valmis hankkeeseen, mutta Opetusministeriön selkotyöryhmä epäröi. Ensimmäistä anomustani se ei hyväksynyt, vaan piti selkokalevalan julkaisemista kulttuuripoliittisesti mahdottomana. Ihmettelin asiaa kovasti, koska olihan Väinämöinen ja Lemminkäinen saaneet tukea? Lopulta aukesivat selkotyöryhmänkin silmät hyväksymään selkokalevalan. Kirja näki päivän valon vuonna 1999. Siitä otettiin nopeasti toinen painos ja vielä kolmas. Painokset ovat olleet on loppuunmyytyjä jo vuosia.

Lemminkäinen

Kirjan Lemminkäinen kansi. Kannen kuva ja kirjan kuvitus Jukka Murtosaari

Seitsemän veljestä on käsittääkseni Selkoraamatun jälkeen toiseksi eniten ostettu selkokirja.

Tärkeät selkomukautukset, Seitsemän veljestä (1995) ja Nummisuutarit (2003), olen tehnyt yhdessä toimittaja Helvi Ollikaisen kanssa.

Seitsemässä veljeksessä Aleksis Kivi kuvaa Suomen kansaa juuri sellaisena kuin se on. Hän ei kaunistele mitään, vaan kertoo asioista rehellisesti. Samalla hän kuitenkin näyttää maamme koko kauneuden ja ihmisten hyvyyden, mutta myös raadollisuuden. Seitsemän veljeksen selkomukautuksessa kirjan rakenne on samanlainen kuin Kalevalassa; suorasanaista kerrontaa ja suoria lainauksia. Näin pyrimme saamaan kirjan tarinan ja Kiven kieleen esiin. Ilmeisesti onnistuimme, koska Seitsemän veljestä on käsittääkseni Selkoraamatun jälkeen toiseksi eniten ostettu selkokirja.

Kuten tiedämme, sai Seitsemän veljestä ilmestyessään vuonna 1870 murskaavan arvostelun. Suomalaiset merkkimiehet pitivät kirjaa täysin epäonnistuneena. Merkittävin Kiven arvostelijoista oli Helsingin yliopiston Suomen kielen ja kirjallisuuden professori August Ahlqvist . Usean vuoden ajan Ahlqvistin jaksoi arvostella ja jopa ivata Kiveä. Seitsemää veljestä myös puolustettiin. Eräät Kiven puolustajat ja ystävät uhkasivat erota Suomalaisen kirjallisuuden seurasta, ellei Kiven vainoamista lopeteta. Parhaan kiitoksen Kivi sai kuitenkin tavallisilta ihmisiltä. Eräät talonpojat, kun he kuulivat luettavan Seitsemää veljestä, he kehuivat sitä kovasti.

• Kas! Tämähän vasta on kirja, siinä on kielikin semmoista, jota me ymmärrämme, talonpojat sanoivat.

Seitsemän veljestä ja Nummisuutarit omina kirjoinaan.

Kannet Anita Takala

Selkokirjat Seitsemän veljestä ja Nummisuutarit on julkaistu myös yhtenä teoksena ns. kääntökirjana, jonka toinen kansi avaa Seitsemän veljestä ja toinen kansi Nummisuutarit.

Nummisuutareissa jatkoimme samoilla linjoilla. Muokkasimme kieltä lähemmäksi nykypuhetta ja karsimme vaikeita ilmaisuja. Lyhensimme paljon tekstiä ja lisäsimme kertojaksi Aleksis Kiven.

Ratkaisu oli mielestämme rohkea, mutta tarpeellinen. Näin näytelmän juonessa selkolukija pysyy entistä paremmin mukana, kun Aleksis itse kertoo henkilöistä ja tapahtumista. Ratkaisu paransi myös mahdollisuuksia esittää näytelmää. Tietojeni ainakin pari harrastajateatteria on esittänyt Nummisuutarit selkonäytelmänä kirjamme pohjalta.

Kiven näytelmää Kihlaus en ole saanut julkaistuksi

Aleksis Kivi kirjoitti näytelmän Kihlaus vuonna 1866 Siuntiossa. Sen virallinen ensi-ilta oli 25. lokakuuta 1872, jolloin Suomalainen Teatteri, eli nykyinen Suomen Kansallisteatteri, esitti näytelmän Hotelli Otavan salissa Porissa. Vuonna 1877 se ilmestyi kokoelmassa Valitut teokset ja itsenäisenä vihkosena vuonna 1903. Näytelmässä on neljä ihmistä. Aapeli on naimaton kraatari. Eenokki on toinen kraatari, Aapelin ystävä ja myöskin vanhapoika. Jooseppi on nuori mies, Aapelin oppipoika. Eeva on kotoisin samasta kylästä. Hän asuu lähitienoilla kahden naimattoman herran luona. Se ei ole kaikkien mielestä sopivaa, ja kylällä juorutaan kaikenlaista. Eeva hoitaa herrojen taloutta. Häntä sanotaan herrojen Eevaksi. Luonnostelin 1990 -luvun lopulla Helvi Ollikaisen kanssa selkomukautusta Kihlauksesta. Sitä emme saaneet julkaistuksi. Nyt luettavissa on viimeistelemätön versio.

Selkoraamatusta on otettu jatkuvasti uusia painoksia. Valitettavaa on, että selkomukautuksia ei ole ostettavissa Kalevalasta, Seitsemästä veljeksestä eikä Nummisuutareista. Kirjastoista niitä onneksi löytyy. Mistähän löytyisi keino (lue: rahaa), että niistä saisi vielä uusintapainokset? Kirjassa Sukella selkokieleen (Opike 2024) Ella Airaksinen ja Ari Sainio kirjoittavat:

• On kuitenkin tärkeää, että vanhaa suomalaista kirjallisuutta on mukautettu ja mukautetaan selkokielelle. Näin suomalaista kulttuuriperintöä tehdään tunnetuksi uusille sukupolville ja uusille suomalaisille tavalla, joka tuo vanhat mestariteokset lähelle nykypäivän lukijaa.

Julkaisemattoman selkomukautuksen kirjasta Kihlaus voi lukea alta.