Kehitysvammaiset ovat matkalla tasa-arvoon. Toivon, että matka päättyy pian.

Antinkartanon kehitysvammalaitoksessa lapsia opetettiin jo 1960 -luvulla. Kuva Satakunnan sairaanhoitopiirin arkisto.

Kehitysvammaisten palvelut ovat kehittyneet samanaikaisesti hyvinvointiyhteiskunnan kanssa. Kehitysvammahuollossa on aina ollut erilaisia ideologisia näkökulmia. 1960-luvulla myös kehitysvammahuollossa uskottiin palveluiden ja asumisen keskittämiseen. Varsinaisesti 2000 -luvulla on päästy palvelurakenteen ja asumisen hajauttamiseen.

Kirjoitin vuonna 2016 Satakunnan erityishuollon historiasta kertovan kirjan Matkalla tasa-arvoon loppusanoissa mm. seuraavaa:

• Kehitysvammaisen mielipidettä on kuultava häntä koskevissa asioissa. Hänen on lähtökohtaisesti voitava itse päättää itseään koskevista asioista. Ellei kehitysvammainen voi päättää itsenäisesti asioistaan, hänen päätöksentekoaan on tuettava. Itsemääräämisoikeus ei kuitenkaan saa vaarantaa kehitysvammaisen terveyttä…

  Kehitysvammaisen oma tahto ja kyky ohjata omaa elämää vahvistuu vähitellen, kun henkilö saa tukea läheisiltään ja työntekijöiltä. Tarvitaan aitoa kuulemista, jossa käytetään apuna omaisia ja muita läheisiä.  Kehitysvammaisen ihmisen on usein vaikea ilmaista itseään, joten tarvitaan aikaa, asioiden kertaamista ja mahdollisuuksia kokeilla asioita käytännössä. Itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen vaatii työtä, mutta samalla se on juuri sitä tärkeintä työtä, mitä kehitysvammaisten kanssa pitää tehdä. Tähän työhön yhteiskunnan tulee taata riittävät voimavarat niin alan työntekijöille kuin omaisille.

Oli ilo kirjoittaa kirja Satakunnan erityishuollon 60 vuodesta. Kirja Matkalla tasa-arvoon ei ole virallinen historiikki, vaan kertomus minun näkökulmastani. Taustalla on 21 vuoden työni Satakunnan erityishuoltopiirin johtajana ja yli 30 vuoden kokemukseni kehitysvammatyöstä, jota olen seurannut koko elämäni ajan. Ja seuraan yhä. Joku muu voisi kirjoittaa toisenlaisen kertomuksen. Kirjassa kerron virallisen erityishuollon kehityksestä ja muutoksista, ja siitä miten ne näkyivät Satakunnassa. Kirjan tekemiseen on osallistunut monta henkilöä. Ääneen pääsevät erityishuollossa toimineet luottamushenkilöt, työntekijät, omaiset ja vammaiset, jotka ovat käyttäneet palveluja. Kun kirja ilmestyi vuonna 2016, Satakunnan erityishuoltopalvelut täyttivät 60 -vuotta. Nämä 60 vuotta ovat olleet kiivaan kehityksen aikaa. Kehitysvammapalvelut ovat muuttuneet laitoshuollosta avohuollon palveluihin.

Vammaisten palvelut ovat aina olleet yhteydessä yhteiskunnan arvoihin. Kehitysvammapalvelujen historia on kertomus eristämisestä yhteyttä kohti. Se on kertomus matkasta tasa-arvoon. Olemme vielä matkalla tasa-arvoon, mutta toivon, että matka päättyisi pian. Meillä on vielä tehtävää, jotta täysi tasa-arvo toteutuisi. Toivon, että tulevaisuuden kertomus kertoo siitä, miten erilaiset ihmiset voivat toimia yhdessä. Toivon myös, että viimein ymmärtäisimme, miten erilaisten ihmisten toiminen yhdessä rikastuttaa kaikkien elämää.

Kirja Matkalla tasa-arvoon on luettavissa tästä.

Juttujani kehitysvammapalvelujen historiasta löytyy täältä.