Tehtaantyttö
Tehtaantyttö -kirja kertoo oman tätini Helmi Haapasen elämästä.
Vaikka Tehtaantyttö on selkokirjaksikin varsin pieni ja lyhyt (25 sivua), olen saanut siitä aina näihin päiviin asti hyvää palautetta. Jokin siinä liikuttaa ihmisiä. Minulle kirja oli ja on yhä tärkeä. Se aloitti tuotantoni, mutta myös ohjasi selkokirjoittamiseni historian pariin. Omasta mielestäni tärkeimmät ja läheisemmät kirjani olen kirjoittanut juuri historian aihepiiristä. Minullahan ei ole minkäänlaista koulutusta historiaan, mutta kouluajoista lähtien olen ollut historiasta kiinnostunut.
Kiinnostukseni historiaan johtunee Helmi tädistäni, joka oli mainio kertoja. Hän hoiti minua lapsen ja kertoi iltaisin ”vanhoista ajoista” eli oman elämänsä tapahtumista. Kaikki kertomukset olivat 1900 -luvun arjen historiaan. Kiinnostusta historiaan lisäsivät kaksi erinomaista Tampereen Klassillisen lyseon opettajaani: historian opettajani lehtori Eino Lonka ja latinan opettaja lehtori Yrjö-Otto Lakka. Yrjö-Otolla varsinkin oli ehtymätön varasto antiikin tarinoita, joiden arvon olen täysin ymmärtänyt vasta myöhemmällä iällä.
Tehtaantyttö -kirja luettavissa. Linkistä alla
Kirjasta oli arviointi Satakunnan Kansa sanomalehdessä 6.2.1988.
Monelle vanhukselle tämän päivän asioiden mielessä pitäminen tuottaa vaikeuksia. Tarttumakohdan saaminen menneisyyteen saattaa helpottaa heitä uusienkin asioiden muistamisessa. ”Tehtaantytössä” näitä tarttumakohtia on tädin syntymästä, asumispaikoista, koulunkäynnistä ja tehtaaseen työhön menemisestä lähtien. Kirjassa kerrotaan myös Suomen itsenäistymistä, kansalaissodasta, talvi- ja jatkosodista ja elämästä näiden kriisiaikojen jälkeen. Monella vanhuksella nämä historialliset vaiheet saattavat olla mielessä juuri samanlaisina kuin tehtaantytöllä. Näitä asioita pohtimalla vanhus saa sisältöä elämäänsä ja parhaassa tapauksessa palaa historian kautta tähän päivään.
Varsin asiantuntevaa tekstiä tämänkin päivän arvion mukaan.
