Selkoa ikäihmisille - Tehtaantyttö, Elämän polkuja ja Kirjeet kertovat, Amurin likka ja Muistoissamme 50 -luku

Aloitin selkokirjojen kirjoittamisen 1980 -luvun puolivälissä. Olin tehnyt oppimateriaaleja selkoksi jo sitä ennen. Kehitysvammaiset olivat ensisijaisia, maahanmuuttajista ei vielä Suomessa juurikaan tiedetty. Tajusin nopeasti, ehkä omien läheistäni kautta, miten selkomateriaaleista on hyötyä myös monille muistsairaille ja muillekin ikäihmisille. Siitä alkoi vanhuksille suunnattujen muistelu- ja virikeaineistojen kirjoittamistyöni. Kerron joistakin aineistoista.

Tehtaantyttö

Tehtaantyttö (Vanhustyö Keskusliitto 1987) kertoo tätini Helmi Haapasen elämästä. Kirjasta oli arviointi Satakunnan Kansa sanomalehdessä 6.2. 1988.

• Monelle vanhukselle tämän päivän asioiden mielessä pitäminen tuottaa vaikeuksia. Tarttumakohdan saaminen menneisyyteen saattaa helpottaa heitä uusienkin asioiden muistamisessa. Tehtaantytössä näitä tarttumakohtia on tädin syntymästä, asumispaikoista, koulunkäynnistä ja tehtaaseen työhön menemisestä lähtien. Kirjassa kerrotaan myös Suomen itsenäistymistä, kansalaissodasta, talvi- ja jatkosodista ja elämästä näiden kriisiaikojen jälkeen. Monella vanhuksella nämä historialliset vaiheet saattavat olla mielessä juuri samanlaisina kuin tehtaantytöllä. Näitä asioita pohtimalla vanhus saa sisältöä elämäänsä ja parhaassa tapauksessa palaa historian kautta tähän päivään.

 Varsin asiantuntevaa tekstiä tämänkin päivän arvion mukaan. Tehtaantyttö käännettiin myös ruotsiksi nimellä Fabriksflickan (Centarlförbundet för de gamalas väl. 1988. Översättning Beata Frankenhaeuser).

Pohjoismaisittain 1980 -luvun alussa kehitysvammaiset olivat tärkein selkokirjojen kohderyhmä. Maahanmuuttajia ei Suomessa ollut vielä siinä määrin, että heille olisi ollut tarpeen suunnata selkokirjoja. Tosin edellä mainitussa Satakunnan Kansan jutussa toin esiin, että maahanmuuttajat Ruotsissa jo lukevat selkokirjoja ja niitä käytetään heidän ruotsin kielen opetuksessaan. Samassa yhteydessä totesin, että ”kun Suomikin lisääntyvässä määrin ottaa vastaan pakolaisia, selkokielellä on merkitystä heidän kieliopinnoissaan.” Ennustuksessani olin oikeassa.

Muistisairauttakaan ei 1980 -luvun alussa nykyisessä määrin tunnettu. Tosin vanhustyössä oli havaittu tarve erilaiseen virikemateriaaliin. Vanhuksille suunnattujen selkomateriaalien tuottamisessa, olimme Suomessa edellä muita pohjoismaita, kun Tehtaantyttö ensimmäisenä selkokirjana ilmestyi.

Vaikka Tehtaantyttö on selkokirjaksikin varsin pieni ja lyhyt, olen saanut siitä aina näihin päiviin asti hyvää palautetta. Jokin siinä liikuttaa ihmisiä. Aamulehdessä sain jo 19.2.1988 hyvää palautetta Tehtaantyöstä Jyllin vanhainkodista Ikaalisista.

•  Tehtaantyttö on meillä luettu tarkkaan. Se on inspiroivan keskustelun lähde. Minä siitä eniten opin, kertoi ohjaaja Marja Mattila.

 Myös museotoimenjohtaja Martti Helin Antoi Tehtaantytöstä hyvää palautetta Aamulehden A-lisässä 10.3.1988. Hän oli tyytyväinen, että Tampereen historiaa tehdään tällä tavoin tutuksi myös niille, joilla on lukemisvaikeuksia.

• Tehtaantyttö on tarkoitettu lähinnä vanhustyön käyttöön. Se on silti hyvää luettavaa kenelle tahansa, vaikka nykyajan lapsille, Helin totesi.

Tehtaantyttö kirja on minulle yhä tärkeä, koska se varsinaisesti aloitti selkokirjojen kirjoittamiseni. Se löytyy vielä joistakin kirjastoista. Kirjan pdf -version voi lukea tästä.

Minulle Tehtaantyttö -kirja oli ja on yhä tärkeä. Se aloitti tuotantoni, mutta myös ohjasi selkokirjoittamiseni historian pariin. Omasta mielestäni tärkeimmät ja läheisemmät kirjani olenkin kirjoittanut juuri historian aihepiiristä. Minullahan ei ole minkäänlaista koulutusta historiaan, mutta kouluajoista lähtien olen ollut historiasta kiinnostunut. Suurin syy kiinnostukseeni menneen ajan tapahtumiin on tätini Helmi Haapasen ansiota. Hän hoiti minua ja kahta veljeäni lapsuudessani. Varsinkin kesämökillä hän kertoi muistikuviaan omasta elämästään. Kuuntelin niitä erittäin kiinnostuneena ja mielelläni. Näin hän antoi aiheita ja aineistoa kirjoihini.

Elämän polkuja ja Kirjeet kertovat

Tehtaantyttö kirjan lisäksi olen tehnyt lähinnä vanhuksille suunnattuja muistelukirjoja- ja aineistoja Helmi -tätini kirjeenvaihdon ja postikorttien perusteella. Tätini oli perusnuuka ihminen, sellainen tyypillinen vanhankansan perussuomalainen, joka ei koskaan heittänyt mitään pois, ”koska ei tiennyt, jos vaikka, joskus sitä tarvitsisi”. Siksi hän säilytti myös lähes jokaisen saamansa postikortin ja kirjeen. Tästä aineistosta olen tehnyt kirjat Elämän polkuja (1989) ja Kirjeet kertovat (1990) kirjat.

Elämän polkuja kirjassa kyhyitä kuvaksia menneen ajan tapahtumista, tavallisten ihmisten kokemuksia arkisesta elämästä Kirjassa vanhoja selkeitä kuvia, joiden tarkoituksena on osaltaa virittää keksustelua. Yllätykseni oli suuri, kun sain Ruotsista yhteydenoton, että siellä haluttiin kääntää ja julkaista Elämän polkuja kirja. Hankkeesta tuli totta ja kirja ilmestyi vuonna 1991 nimellä Minnesboken. Ruotsalainen kustantaja SPRI uusi kirjan kuvituksen, käytti suurempaa kirjasinkokoa ja teki kirjasta muutenkin suomalaista kauniimman ja houkuttelevamman. Sain kaksi vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen lehtileikkeen, jossa kirjaa Ruotsissa arvioitiin varsin myönteisesti.

Elämän polkuja ilmestyi myös Ruotsissa, suoraan käännetyllä tekstillä, mutta uusilla kuvilla! Tekstin lisäksi kirjassa on kysymyksiä ryhmien keskustelujen virittämiseksi. Kirja saattaa löytyä kirjastoista.

Kirjeet kertovat kirjaan kokosin Helmi tätini kirjeistä ja korteista katkelmia. Nekin käsittelevät ihmisten arkista elämää ja sen tapahtumia, iloja ja suruja. Kirja on kuvitettu pääosin tätini saamilla postikorteilla. Myös korttien herättämistä muistoista voi keskustella.

Kirjeet kertovat kirjassa hyödynsin tätini säilyttämiä vanhoja postikortteja. Samoin kuin Elämän polkuja kirjassa, tässäki kirjassa on keskustelukysymyksiä.

Kirja saattaa löytyä joistakin kirjastoissa. Siitä voisi ottaa uusintapainoksen. Käsitykseni mukaan se on hieno kirja ja toimisi edelleen ikämisten keskusteluryhmissä.

 Amurin likka

Tätini Haapasen Helmi teki elämäntyönsä kutojana Finlaysonin puuvillatehtaassa ja pyykkituvissa, pidoissa ja monissa ihmisten kodeissa, joissa hän kävi kanssaihmisiään auttelemassa.  

Amurin likka, Haapasen Helmi eli pitkän elämän aina 93 -vuotiaaksi asti. Työnteko kuului olennaisena osana Helmin jokaiseen päivään.  Helmin elämänpiirin keskus oli ja pysyi Tampereen Amurissa. Suomi muuttui valtavasti Haapasen Helmin elinaikana. Amurin likka -kirja kertoo Helmi Haapasen elämästä. Se on arkipäivän historiaa tavallisten ihmisten elämästä 1900 -luvun Suomessa.

Amurin likka kirjassa on myös kysymyksiä ja tehtäviä keskusteluryhmille. Aihepiirit ovat edelleen ajankohtaisia. Kirja on saatavissa kirjastoista ja sitä voi edelleen ostaa. Lue kirjasta ja sen ostomahdollisuudesta tästä.

 Muistoissamme 50-luku

 Olin mukana tekemässä yhdessä Sirkka Jalosen, Outi Mäen ja Kirsi Alastalon kanssa Vanhustyön keskusliiton Muistoissamme 50-luku kirjaa. Se kertoo ihmisten arkisesta elämästä 50-luvulla: maan jälleenrakennuksesta raskaiden sotavuosien jälkeen, Helsingin olympialaisista, Miss Universum -kilpailun voitosta, kansakoulusta, säännöstelystä, koti- ja työelämästä maalla ja kaupungissa. Kirjassa on 22 aihekokonaisuutta.

 Kirja on painettu synteettiselle paperille eli se kestää kostealla pyyhkimistä ja desinfiointia eikä repeydy. Spiraalisidos mahdollistaa kirjan avaamisen kaksinkerroin mistä kohdasta tahansa. Sitä on helppo pidellä.

Kirjan takakannen taskusta löytyy Ohjaajan opas. Se sisältää kirjan teemoista kysymyksiä, nettilinkkejä sekä hakusanoja lisämateriaalien löytämiseen. Kirjaan ja siihen liittyvään muuhun aineistoon voi tutustua tästä.