Oppimateriaali on kehitysvammaisten perusoikeus
Kuva. Satakunnan erityishuoltopiirin arkisto
Antinkartanon kehitysvammaisten koulussa 1950 -luvun lopulla kehitysvamamiset opiskelivat opettajien itse tekemän ja yleisopetuksen oppimateriaalin avulla. Sama taitaa olla edessä tulevina vuosina?
On hienoa, että Opetus- ja kulttuuriministeriö on viimeinen ottamassa vastuun kehitysvammaisten oppimateriaaleista. Outoa on, että valtiosihteeri Nylander kertoo (HS.5.10), että ”rahoituksen äkillinen tarve tuli ministeriölle yllätyksenä”. Asiahan on ollut esillä vuosia, jopa vuosikymmeniä, koska on ollut selvää, että kehitysvammaisten oppivelvollisuuskoulun oppimateriaalituotanto ei kuulu Stean eikä aiemmin sen edeltäjän Raha-automaattiyhdistyksen tehtäviin. Miksi näin on kuitenkin 40 vuotta ollut, selitys löytyy historiasta.
Toimin 1980 -luvun alussa Kehitysvammaliiton oppimateriaalisihteerinä. Tehtäväni oli selvittää, miten kehitysvammaisten opetusta, silloista harjaantumisopetusta varten, on mahdollista käynnistää oppimateriaalituotanto. Kiersin läpi kaikki kaupalliset oppimateriaalikustantajat saadakseni tietää heidän kiinnostuksensa. Vastaus kaikkialla oli sama: markkina on liian pieni, ei kiinnosta. Näin Kehitysvammaliitossa päädyttiin Ruotsin mallin mukaisesti oman oppimateriaalikeskuksen perustamiseen. Rahoitus saatiin silloiselta Raha-automaattiyhdistykseltä. Jo silloin keskusteluissa oli esillä, että tuotanto siirretään alkuvaiheen jälkeen mahdollisesti kouluhallituksen tehtäväksi tai ainakin valtion opetusviranomaisten rahoitettavaksi. Jostain syystä asia hautautui. Ilmeinen syy on ollut opetusviranomaisten haluttomuus tarttua asiaan, kun se hoitui muulla tavoin. Nyt kriisi viimein herättää heidät, ja se on hyvä asia.
Kehitysvammaisten opetus ei ole nyt eikä ennenkään ollut päättäjien arvostuksen kohteena
Ihmettelen valtiosihteeri Nylanderin valitusta rahan puutteesta kehitysvammaisten oppimateriaaleihin. Viime vuosina on löytynyt runsaasti rahaa monenlaisiin kokeiluihin ja kehittämishankkeisiin opetuksen alueella. Kehitysvammaisille sitä ei näytä löytyvän. Kyse lienee siis arvoista. Kehitysvammaisten opetus ei ole nyt eikä ennenkään ollut päättäjien arvostuksen kohteena.
Jokainen lapsi Suomessa on oppivelvollinen ja käy oppivelvollisuuskoulua. Näin oppimateriaali on heidän perusoikeutensa. Ei hyvinvoiva Suomi voi olla niin köyhä, että se ei pysty takaamaan kehitysvammaisille heidän tarvitsemaansa oppimateriaalia. Kyse on tahdosta.
