Täyttä elämää

Kannen kuva Eero Ruoranen.

Kehitysvammaisille kirjoittamiseni alkoi Täytä elämää -selkonovellikokoelmasta (Kehitysvammaisten Tukiliitto 1987). Aikanaan sitä luonnehdittiin ensimmäiseksi suoraan kehitysvammaisille kirjoitetuksi kaunokirjalliseksi selkokirjaksi. Näin varmaan olikin.  

Olen usein saanut asiallista ja oikeaan osuvaa palautetta selkokirjojeni kielestä. Selkokieltäni arvioitu liian pelkistetyksi, liian yksinkertaiseksi ja on sanottu, että kielenkäyttöni tulisi olla rikkaampaa ja vivahteikkaampaa. Näin varmaa on. Syy ehkä liian pelkistettyyn kieleeni lienee siinä, että kirjoittaessani ajattelen aina ensi sijassa kirjoittavani kehitysvammaisille lukijoille.  

Alkuaikoina meillä oli selkotiedotuksessa hirmuinen tarve sanoa, että jokin hankkeemme oli lajissaan ensimmäisen. Jonkinlainen yritys tämäkin saada asiallemme julkisuutta. Ainakin Satakunnan Kansa meni koukkuumme ja teki Täyttä elämää kirjasta jutun ”ensimmäisenä kehitysvammaisille suunnattuna selkokaunokirjana”. Valitettavasti en ole merkinnyt päivänmäärää lehtileikkeeseeni, mutta se on todennäköisesti vuoden 1988 alussa.

• Pertti Rajala kertoi, että hän on yrittänyt syventyä kirjassaan kehitysvammaisten maailmaan ja kokemuspiiriin. Taustalla on hänen oma kokemuksensa kehitysvammaisten opettajana. Keskeisinä asioina kirjassa ovat rakkaus, kuolema ja vammaisuus. Asiat on esitetty kielellisesti mahdollisimman yksinkertaisesti. Pertti Rajala sai palautetta kirjastaan jo julkistamistilaisuudessa Vaihetyöntekijä Kaija Miettinen ja suojatyöntekijä Tapio Kaukonen olivat sitä mieltä, että kirja aiheet ovat hyviä ja koskettavat ainakin heitä. Heidän mielestään teksti on helppolukuista myös taitoltaan. Silmä näkee koko sivun, eikä lukemisessa tarvitse hapuilla. Kaijan ja Tapion yhteinen kysymys oli, saadaanko näitä lähiaikoina lisää, kirjoitettiin Satakunnan Kansassa. 

Porvoossa ilmestyvä sanomalehti Uusimaa (16.2.1988) kirjoittaa, että ”kertomukset eivät ole pitkiä, joten vaatimattomalla lukutaidollakin niistä selviää.” Lehdessä nostetaan esimerkiksi kertomus ”Pilkkaajalla on vamma sydämessään”. Siinä kerrotaan CP- ja kehitysvammaisesta Kaijasta, jota poikajoukko pilkkaa.

• Maailmassa on aina ilkeitä ja inhottavia ihmisiä, jotka pilkkaavat muita",Arto sanoi. "Pilkkaajista ei tarvitse välittää. He eivät ymmärrä, mitä on olla vammainen. Pilkkaajilla on vamma sydämessä. Heidän vammansa on sellainen, että he eivät osaa olla ystävällisiä erilaisille ihmisille, Arto selitti vakuuttavasti.

Kuvassa Kaija itkee pilkkaajan kovia sanoja. Täyttä elämää -kirjan kuvitusta. Kuva Eero Ruoranen.

Täyttä elämää -kirjan selkonovelleja olen hyödyntänyt paljon. Olen lukenut niitä lukuisissa tilanteissa kehitysvammaisille ja niitä on julkaistu lehdissä ja joissakin kokoelmissa. Olen ollut mukana 2000 –luvun alkupuolella selkoprojekteissa Kuubassa ja Venäjällä. Molemmissa projekteissa on Täyttä elämää kirjan novelleja käännetty ja julkaistu sikäläisissä kirjoissa. Kuubassa novellini Pilkkaajalla on vamma sydämessään pääsi mukaan Kuuban ensimmäiseen selkokirjaan.

Kirja on ilmestynyt myös ruotsiksi nimellä Sorg och kärlek (Förbundet De Utvecklingsstördas Väl 1988. Översättning Beata Frankenhaeuser).
Kirjoja voi saada kirjastoista. Suomenkielisen kirjan tekstin voi lukea tästä.