Yhteiskunta on melko ihana
Mervi Aaltosen piirroskuva kirjaan.
Osan selkokirjoittajan työstäni on muodostanut kehitysvammaisten kirjoitusten mukauttaminen selkokielelle ja niiden toimittaminen kirjaksi. Nämä prosessit ovat olleet elämyksellisiä kokemuksia. Olen niin ihmisenä kuin myös ammatillisesti oppinut niistä paljon. Tavoitteeni on ollut saada kehitysvammaisten ääni kuuluviin niin suurelle yleisölle kuin kehitysvammaisille itselleen ja myös ammattilaisille. Kirjat ovatkin toimineet keskustelun virittäjänä kehitysvammaisten opetuksessa, kerhoissa ja muissa keskusteluissa. Toisen kokemuksen tai mielipiteen pohjalta on arkaluontoisestakin aiheesta saatu hedelmällisiä keskusteluja viriämään.
Ensimmäinen varsinainen kehitysvammaisten kirjoituksista toimittamani kirja oli Yhteiskunta on melko ihana (1990). Toimitusperiaatteeni oli näissä kaikissa kirjoissa samanlainen. Pyysin kehitysvamma-alan lehtien välityksellä ja suoraan toimintayksiköille ja tukiyhdistyksille lähetetyillä kirjeillä kehitysvammaisia kirjoittamaan aiheesta.
Yhteiskunta on melko ihana kirjaa varten lähetin vuoden 1989 alussa kirjeen erityishuoltopiirien kautta kehitysvammaisten palveluja järjestäviin toimintayksiköihin. Kirje julkaistiin kehitysvammaisten Selkolehti-Leijassa ja kehitysvammahuollon lehdissä, Ketjussa ja Tukiviestissä. Kirjeessä pyysin kehitysvammaisia kirjoittamaan aiheesta, mitä on olla kehitysvammainen tämän päivän Suomessa. Sain kirjoituksia 83 henkilöltä eri puolilta Suomea. Monet kirjoittajat lähettivät useita kirjoituksia. Jos kirjoittaja ei itse osannut kirjoittaa, hän saattoi sanella kirjoituksen, joka kirjoitettiin paperille. Kaikkiaan kirjoituksia tuli lähes 200. Lyhensin lähes jokaista kirjoitusta. Kirjoittajan tyylin ja ilmaisutavan säilytin sellaisenaan. Toimitustyöni jälkeen lähetin kirjoittajalle ja pyysin sekä heidän huoltajiltaan kirjallisen hyväkymisen kirjoitukselle ja luvan sen julkaisemiseen.
Kirjan takakannessa todetaan:
Ensimmäistä kertaa on nyt koottu yksiin kansiin kehitysvammaisten tuntoja ja tilityksiä elämänosastaan suomalaisessa yhteiskunnassa.
Juhlavasti sanottu, oliko en osaa varmuudella enää sanoa.
Yhtä riehakkaasti kirjoitin esipuheessa:
Tämä kirja olisi pitänyt tehdä jo monta vuotta sitten! Kehitysvammaisten oma ääni, omat kokemukset elämästä, olisi pitänyt jo aiemmin koota kirjaksi. Mutta nyt se on tehty.
Nuoruuden huuma puhuu molemmissa kommenteissa.
Kirjan kokoaminen oli mielenkiintoista, mutta vaikeaa. Minulle kirjan kokoaminen oli suuri elämys. Kehitysvammaisten kirjoittajien elämänkokemuksista välittyi ilo ja tyytyväisyys elämään, voimakas halu kokea ja elää täyttä elämää. Ympäristön pilkka ja kiusaaminen toivat tuskaa ja harmeja kehitysvammaisten elämään. Kirjoittajat kokivat, että he eivät saa yrittää ja toimia tarpeeksi itsenäisesti. Kuitenkin kokemuksena oli, että ympäristön suhtautuminen oli muuttunut ja muuttui koko ajan. Siitä nousikin kirjan nimeksi nimimerkki ”Jaanuskan” kirjoituksen otsikko ”Yhteiskunta on melko ihana.”
Ehkä kirjan nimessä paino on sanalla ”melko”. Kirjan ilmestymisestä on kulunut 25 vuotta. Jos saman kysymyksen tekisi nyt kehitysvammaisille, millaisen vastauksen saisimme?
Kirjan tekstit ovat luettavissa tästä. Toinen vuonna 2003 toimittamani kehitysvammaisten elämänkokemuksista toimittamani verkkokirja Elämä nyt! löytyy tästä.
