Yritys sinisisiin ajatuksiin vammaisten elämästä ja palveluista – Pakinoita Tukilinja -lehdessä

Tukilinja -lehden pakinoissani hyödynsin monia omia kirjojani ja muita vammaisten elämää ja palvelujakäsittelviä kirjoja.

Kirjoitin pakinoita Tukilinja -lehteen vuosina 2000 – 2006. Nykyisillä verkkosivuillaan Tukilinja -lehti esitellään “vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ihmisten tasa-arvoa edistäväksi lehdeksi, jonka tuotolla jaetaan apurahoja Tukilinja-säätiön kautta. Tilaamalla Tukilinja-lehteä voi edistää asennemuutosta ja tukitoimintaa.”  Sitä se oli silloinkin, kun kirjoitin pakinoita lehteen.

• Jos olisi iso järvenselkä, niin katse yltäisi pitemmälle ja saataisi löytyä sininen ajatus…Kaikista mukavin oli hänelle sininen ajatus… Mutta tällaisia ajatuksia heikäläinen saa niin ani harvoin kiinni…

Yllä oleva lainaus on Veikko Huovisen korpifilosofi Havukka-ahon ajattelija Konsta Pylkkäseltä, joka halusi ajatella sinisiä ajatuksia. Siniset ajatukset yltävät näkyvää ja olevaista pitemmälle, ovat maailmassa harvinaisia eikä niitä parane häiritä. Pakinassani huhtikuussa 2003 yritin löytää jälleen kerran sellaisia. Nyt kun kävin läpi kirjoituksiani, moni ajatus oli sinertävä, harva sininen. Pakinoissani toistan itseäni; selkoa, palvelujen puutteita, asenteita ja niiden muutoksia… Joitakin konkretiaakin on mukana. Ehkä suurin muutos, jonka tuon esiin pakinoissa on selko-ohjelmien saaminen Yleisradioon. Pakinoitteni ansiosta se ei tullut. Se tuli selkoväen ponnistelujen vuoksi. Tosin vuonna 2015 tapahtunut valtava maahanmuuttajien tulo Suomeen oli tärkein vaikuttaja Ylen Selkouutisten syntyyn.

Aloitin työni vammaisten kanssa 17 -vuotiaana. Pääsin silloin töihin leiriavustajaksi liikuntavammaisten ja myös kehitysvammaisten kesäleireille. Siitä on aikaa jo 50 -vuotta, vähän ylikin. Elämä on monesta sattumasta kiinni. Sattumaa oli sekin, että ajauduin leiriavustajaksi vammaisleireille. Siitä sattumasta taisi seurata elämänmittainen putki vammaisten ja vammaispalveluiden parissa. Ihan hyvä sattuma.

Monessa kirjoituksessani puhuin arvoista ja asenteista. Painotin esimerkkisi, että kehitysvammaisten palvelujen arvolähtökohtina pidetään mm. ihmisarvon kunnioitusta, yhdenvertaisia mahdollisuuksia, valinnanvapautta, vuorovaikutusta ja jäsenyyttä yhteisön sisällä, oikeudenmukaisuutta…

Pakinassani 8.2 2002 kirjoitin muun muassa:

• Suomalainen yhteiskunta on tällä hetkellä vauraampi kuin koskaan. Tietomme ja mahdollisuutemme järjestää kehitysvammaisten palvelut edellä mainitsemieni arvolähtökohtien mukaisesti ovat myös paremmat kuin koskaan. Onko nyt mahdollista periaatteessa tilanne, jossa jokaisella kehitysvammaisella on mahdollisuus elää hyvää elämää, eikä vain hyväntuista elämää? Onko periaatteessa niin, että jokainen tänä vuonna syntyvä tai jokainen tänä vuonna koulunsa aloittava kehitysvammainen voi 50 vuoden kuluttua todeta eläneensä hyvän elämän tai edes hyväntuntuisen elämän? Onko myös käytännössä niin? Eikö silloin kenelläkään enää ole syytä eikä perustetta asettaa kysymysmerkkiä tuon lausuman perään?

Pakinoiden kirjoittaminen Tukilinja – lehteen oli hieno etuoikeus, josta osaan vielä tänäänkin olla kiitollinen. Kiitos lehden toimitukselle luottamuksesta. Kiitos ennen muuta lukijoille. Lähes jokaisesta pakinasta tuli palautetta – kritiikkiä ja/tai kiitosta. Sama kirjoitus nosti toisaalla kritiikkiä ja toisaalla kiitosta. Pakinan kirjoittajalle palaute on upea juttu. Usein miettii, viitsiikö kukaan pakinaa lukea. Saamani vähäinenkin palaute kertoi, että Tukilinja -lehdellä oli monipuolinen lukijakunta. Kommentteja tuli vammaisilta itseltään, alan työntekijöiltä ja myös ns. tavallisilta vammaisasioista vain vähän tietäviltä ihmisiltä. Kaikki palaute – kritiikkikin - ilahdutti.  

Pakinoita oli runsaat 40. Perin samalaiset ja vähäisenkin ajankohtaisuuden menettäneet pakinat poistin, ja kaikkia en koneeltani löytänyt, lue tästä niistä 33.